tiistai 21. huhtikuuta 2015

932. Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

1. Vaasan hovioikeus hylkäsi 19.2.2015 Anneli Aueria vastaan Ulvila-jutussa ajetun murhasyytteen. Hovioikeuden tuomio on hyvin perusteltu. Kommentoin ratkaisua lyhyesti samana päivänä julkaisemassani blogijutussa nro 916 "Auer on syytön", sen voi lukea tästä.

2. Illalla 19.2. lähetetyssä TV1:n A-talk -ohjelmassa valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suhtautui sangen epäillen mahdollisuuteen, että syyttäjä pyytäisi jutussa vielä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Nissinen kertoi, että hän keskustelee asiasta heti seuraavana päivänä syytettä ajaneiden syyttäjien kanssa ja sanoi, että hän päättää heti tämän jälkeen, haetaanko valituslupaa vai ei. Valtakunnansyyttäjä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa ja päättää, valittaako syyttäjä hovioikeuden tuomiosta KKO:een.

3. Valitusaika hovioikeudesta KKO:een on sangen pitkä, peräti 60 päivää eli kaksi kuukautta. Kun käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan hovioikeuteen, joutuu valituksen tekemistä pohtiva asianosainen päättämään valituksen tekemisestä jo seitsemän päivän kuluessa tuomion julistamisesta tai antamisesta, sillä hänen on ilmoitettava mainitun määräajan kuluessa  tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun. Jollei tyytymättömyyttä ilmoiteta, tuomio saa lainvoiman ja asianosainen menettää valitusoikeutensa.

4. Korkeimpaan oikeuteen valittaessaan asianosaisen ei sitä vastoin tarvitse ilmoittaa ensin tyytymättömyyttä, joten hänellä on ruhtinaalliset 60 päivää aikaa pohtia valituksen tekemistä. Ruotsissa valitusaika hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen on (ollut jo ainakin vuodesta 1948 lähtien) puolta lyhyempi kuin Suomessa, sillä se on vain neljä viikkoa (28 päivää siis); samanpituinen kuin valitusaika käräjäoikeudesta hovioikeuteen. Suomessa lainsäätäjä ei ole sitä vastoin hoksannut, että tekninen kehitys ja yhteiskunnalliset olosuhteet ovat muuttuneet sulkakynien ajoista suuresti ja että valituksen voi nykyisin tehdä myös sähköisesti. Meillä on vain "katsottu", että koska ko.valitusaika on ollut mainitut 60 päivää iät ja ajat eli jo autonomian aikana, jolloin hovioikeuden päätöksistä valitettiin senaatin oikeusosastolle, niin määräaika saa olla sama eli 60 päivää hamaan tulevaisuuteen asti.

5. Kun laki on sellainen kuin on, syyttäjä voi esimerkiksi törkeimmissä rikosjutuissa, joissa hovioikeus on hylännyt syytteen, halutessaan roikottaa syytettyä ns. löysässä hirressä ja jättää valitusluvan hakemisen ja valituksen tekemisen aivan viime tippaan ja päättää asiasta vasta kun hovioikeuden tuomion antamisesta on kulunut vaikkapa 59 päivää. Näin on tapahtunut Auerin jutussa.

6. Matti Nissisen lupailemaa ilmoitusta, jota tulkittiin yleisesti siten, että syyttäjät eivät hae valituslupaa, vaan tyytyvät hovioikeuden vapauttavaan tuomioon, ei kuulunut, vaikka helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja maaliskuu puolestaan huhtikuuksi. Vanhaa sanontaa hieman mukaillen voitaisiin sanoa, että kello kävi ja kuukaudet vaihtuivat toisiksi, mutta Nissistä ja hänen ilmoitustaan ei vain näkynyt tai kuulunut.

7. Matti Nissinen antoi siis odotuttaa ilmoitustaan ja pitää "porukan" jännityksessä. Ensin katsottiin eduskuntavaalit, joissa koettiin perussuomalsisten jatkojytky, ja saatiin kuunnella, miten Timo Soini huudatti kannattajiaan "jytkyttää, jytkyttää" - karjaisuillaan.

8. Eilen maanantaina saatiin sitten jatkojytky, sillä vasta silloin tiedotetitin, että Auerin jutun syyttäjinä toimineet  Kalle Kulmala ja Paula Pohjola olivat ilmeisesti samana päivänä toimittaneet hovioikeudelle valituslupahakemuksensa ja valituksensa; ne lähetetään hovioikeuden toimesta korkeimmalle oikeudelle. Syyttäjät olivat siis ajoittaneet lupahakemuksen tekemisen viimeiseen mahdolliseen päivään, sillä määräaika valituslupahakemuksen tekemiselle päättyi juuri eilen.

9. Valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV) tiedotti asiasta eilen lyhyesti kotisivullaan. Tiedotteessa sanotaan näin: 

"Valituslupaa haetaan, koska syyttäjät haluavat ennakkopäätöksen tuomitsemiskynnyksen korkeudesta. Kyseisessä Ulvilan henkirikosasiassa kynnys on syyttäjien käsityksen mukaan nostettu poikkeuksellisen korkealle poikkeuksellisella tavalla. Valitusluvan hakemiseen on myös painava syy sen vuoksi, mikä merkitys sillä on koko rikosoikeudenhoidon uskottavuudelle ja oikeuskäytännön yhtenäisyydelle".

10. Syyttäjät käyttävät sanaa "poikkeuksellinen" kahdesti eli väittäesään, että 1) hovioikeus on nostanut näyttökynnyksen "poikkeuksellisen korkealle" ja 2) tehnyt tämän vieläpä "poikkeuksellisella tavalla". Tarkemmat perustelut näille väitteille löytyvät varmaankin valituslupahakemuksesta. Itse olen lukenut hovioikeuden tuomion perustelut kursorisesti - ne ovat "poikkeuksellisen" laajat ja seikkaperäiset - ja todennut, että hovioikeus on perustellut todistusharkintaansa "poikkeuksellisen hyvin" ja mallikelpoisella tavalla. 

11. Muitakin "poikkeuksellisia" seikkoja tapauksessa löytyy vaikka millä mitalla. Jutun esitutkinta hoidettiin aikoinaan eräiltä osin "poikkeuksellisen huonosti", rikospaikkatutkinta suorastaan ala-arvoisella tavalla. Hovioikeus luettelee tuomion perusteluissa useita esitutkinnan ja rikospaikkatutkinnan puutteita ja epäselvyyksiä. Kyseisiä virheitä ja puutteita ei voida sälyttää näytön arvioinnissa syytetyn vahingoksi, ne heikentävät syytteen tueksi esitetyn näytön luotettavuutta.

12. Hovioikeus ei minusta menetellyt näyttökynnyksen määrittelyssä virheellisesti tai edes "poikkeuksellisesti", vaan päin vastoin oikein ja taitavasti. Kysymys on siitä, onko syytetyn syyllisyydestä jäänyt näyttöaineiston valossa järkevää tai varteenotettavaa epäilyä. Tätä kysymystä hovioikeus on pohtinut seikkaperäisesti ja päätynyt siihen, että ulkopuoliseen tekijään viittaavaa vaihtoehtoa, johon useat seikat todistusaineistossa viitaavat, ei ole voitu riittävällä varmuudella sulkea pois. 

13. Luultavaa on, että korkein oikeus ei myönnä syyttäjille valituslupaa. Valitusluvan myöntämiselle ei tosin olisi estettä, sillä kysymys näyttö- tai tuomitsemiskynnyksen korkeudesta on osin oikeuskysymys, josta valituslupa voidaan myöntää ennakkopäätösperusteella. Jos valituslupa myönnetään ja valitus siis tutkitaan, voidaan odottaa, että korkein oikeus vahvistaa hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Korkein oikeus ei todennäköisesti toimittaisi asiassa suullista käsittelyä - käräjäoikeus ja hovioikeus ovat pitäneet pääkäsittelyn yhteensä jo neljä kertaa - vaan tarkastelisi tapausta yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella.

14. Usein väitetään - joskus jopa rikosoikeuden professoreiden lausunnoissa (latojan huomautus) - että korkein oikeus ei ota näyttökysymyksiä lainkaan tutkittavakseen tai tekee näin vain erittäin harvoin. Väite ei kuitenkaan pidä sellaisenaan paikkaansa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset koskevat kyllä suurimmalta osin oikeuskysymyksiä eli lain soveltamisessa ilmeneviä ongelmia, joiden suhteen korkein oikeus haluaa ohjata alempien tuomioistuimien lainkäyttöä. Korkein oikeus ottaa kuitenkin aika usein tutkittavakseen tapauksia, joissa on kysymys "vain näytöstä" eli näytön arvioinnista. Tällaisia tapauksia eli "näyttöprejudikaatteja" ovat esimerkiksi ratkaisut  KKO 1989:41, 1997:137, 1998:83, 1999:11, 2001:67, 2002:47, 2004:60, 2004:70, 2006:78, 2007:100, 2009:43, 2011:20, 2013:27 ja KKO 2013:77 selostetut asiat. 

15. Blogijutussa nro 718/15.4.2013 kommentoin KKO:n ratkaisua 2013:27, joka koski ns. Kolkonjärven murhajuttua, jossa oli kysymys nimenomaan näytön arvioinnista ja tuomitsemis- tai näyttökynnyksestä.  Ratkaisua KKO 2013:77 taas olen käsitellyt blogikirjoituksessa nro 791/24.10.2013. Kyseinen tapaus koski lapsen pahoinpitelyä ja siinä oli jo KKO:n ratkaisuotsikon mukaan kysymys nimenomaan näytön arvioinnista. 

16. Todistusharkinnassa voidaan erottaa kaksi puolta, 1) todisteiden näyttörvon määrittäminen ja 2) näytön riittävyyden arviointi. Jälkimmäinen vaihe koskee juridista eli lain soveltamista koskevaa kysymystä, jossa tuomioistuin joutuu pohtimaan, mikä on lakiin ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuva näyttökynnys ja miten vahvaa näyttöä sen ylittyminen edellyttää.

30 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Miksi syyttäjä näin avoimesti pilkkaa syytettyä ja heikentää oikeuslaitoksen arvostusta? Onko se mielestäsi yleistä syyttäjien keskuudessa? Mistä se mielestäsi kumpuaa ja mitä seurauksia sillä voi olla?

Anonyymi kirjoitti...

KKO on antanut hiljakkoin myös kolme näytönarviointia seksuaalirikoksissa koskevaa ratkaisua numeroilla 2013:96, 2013:97 ja 2014:48. Voi melkein sanoa, että KKO tutkailee yllättävän usein näyttökysymyksiä siihen nähden, että niistä ei kuitenkaan voida antaa samanlaisia prejudikaatteja kuin oikeuskysymyksistä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Auer-jutun syyttäjien menettely on kyllä syyttäjien keskuudessa erittäin harvinaista, onneksi!
Luulisin, että jutusta ja sen lopputuloksesta on muodostunut arvovaltakysymys, jossa syyttäjät eivät halua antaa periksi. Yksi suuri syy jutun venymiseen on ollut käräjäoikeuden ratkaisujen perustelujen heikkous. Juttua on alioikeudessa ratkaistu mutu -periaatteella.

Tosiaan, myös noissa seksuaalirikosasioissa valituslupa on myöönnetty itse asiassa "vain" näytön arvioinnin takia.

Kun KKO ei koskaan perustele eikä halua edelleenkään perustella mitenkään valitusluparatkaisujaan, ei ole saatavissa mitään eksaktia tutkimustietoa siitä, millä perusteilla valituslupia oikein myönnetään, vielä vähemmän siitä, miksi valituslupia ei myönnetä, vaikka siihen olisi ulkopuolisten tarkkailijoiden mielestä selvät perusteet.

Lupahakemusksia voidaan siten hylätä tai antaa myös täysin mielivaltaisilla perusteilla. Näin tapahtui esim. Kauhajoen komissaarion jutussa, jossa valituslupa evättiin "kätevästi" ja summaarisesti kahden oikeusneuvoksen kokoonpanossa, josta toinen oli, sattumoisin (?) entinen valtionsyyttäjä. Vaikka ko. asiassa esittelijä oli luvan myöntämisen kannalla, mikä on todella harvinaista.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa harvinaisen raukkamaista toimintaa syyttäjiltä. Kuinkahan kauan mahtanee mennä ennenkuin KKO ilmoittaa päätöksensä? Auerhan vapautuu jo parin kk:n päästä. Nainen joutunee roikkumaan koko kesän löyhässä hirressä?

Anonyymi kirjoitti...

Ilkka Kanervan keississä taisi mennä peräti 10kk ennen kuin päätös tuli joten pitkään saa Anneli vielä roikkua hirressä. Suomi, oikeusvaltio..

Anonyymi kirjoitti...

No, toki poliitikkoja saa nyt tuon verran hirressä roikottaakin!

Anonyymi kirjoitti...

Koskelon meno EIT:hen mahtaako Hirvelä palata VKSV:hen
Voiko Koskelo käsitellä Auerin valitusta EIT:ssä?

Anu Suomela kirjoitti...

Toivon blogistilta jotain kommentointia siitä, miten Suomessa on mahdollista, että ihminen joutuu kahdesti tuomituksi samassa asiassa.

Ja prosessihan voisi jatkua vielä yhden kierroksen, ja loppuisiko siihenkään, jos syyttäjät aina vaan jatkavat?

Onhan Auer ollut tämän prosessin keskellä kohta vuosikymmenen, ja myös hänen lapsensa. Ei EIT tuota hyvällä katso.

Anonyymi kirjoitti...

Yks hullu...jne.

Anonyymi kirjoitti...

Auerin jutussa yksi tärkeimmistä teknisistä todisteista liittyy siihen, että laboratoriolausunnon mukaan ikkunaa ja ikkunan karmia oli lyöty jollain välineellä, jolloin uhrin verta oli levinnyt pisaroina ulkoseinään. Lyömisestä aiheutuneita jälkiä oli ikkunan karmissa ja veriroiskeita seinässä, lyöntijälkien lähellä. Puolustus ilmoitti, että tuo ei tarkoita mitään, kun taas syyttäjä piti tätä todisteena siitä, että Auer on tekovälineellä teon jälkeen rikkonut ikkunan käyttäen tekovälinettä ikkunan rikkomiseen.

Hovioikeus (enemmistö) ei arvioinut tämän seikan merkittävyyttä millään tavalla. Tämä olkoon vain esimerkkinä siitä, että hovioikeus on sivuuttanut erittäin tärkeän todistustosiseikan. Mielestäni tämänkaltaisen seikan arvioiminen on hyvin tehdyssä tuomiossa välttämätöntä, Syyttäjäpuoli piti tätä seikkaa erittäin merkittävänä arvioitaessa vastaajan syyllisyyttä. On luultavaa, että juuri tämä seikka oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että syyttäjäpuoli lausunnossaan ilmoitti että jutun lopputulos ei vastaa totuutta! Erittäin vahvasti sanottu, mutta ottaen huomioon, millaisen seikan sivuuttamiseta oli kysymys, lausunto oli paikallaan!

Professorit ryntäsivät kehumaan hovioikeuden tuomion oivallisuutta jo samana päivänä. Tosiasiassa tuomiossa ei ole juuri kehumista, jos seikka johon toinen osapuoli vetoaa, sivuutetaan kuten tehtiin ulkoseinässä olevien uhrin verijälkien ja lyöntijälkien osalta.

Sellainen tapahtumankulku ei ole millään tavalla uskottava (jse on siis ärkevän epäilyn ulkopuolella) että ulkopuolinen tekijä olisi surmannut Lahden ja sitten teon jälkeen hakannut tekovälineellä ikkunaa ja ikkunan karmia. Auer ei ole myöskään kertonut että tekijä olisi näin menetellyt.

Toivon että KKO käsittelee vielä asian kuten syyttäjä on valituksessaan pyytänyt. Blogisti ei tästä kommentista tykkää, mutta toivon että tämän kuitenkin julkaisee.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mikä on totuus? Millaiseen totuuteen oikeudenkäynnissä pyritään ja miten "oikea totuus" voidaan saavuttaa, miten sitä arvioidaan jne. Puhutaan aineellisesta eli "oikeasta totuudesta" ja muodollisesta eli tiukasti jutussa esitettyyn todistusaineistoon perustuvasta totuudesta.

Tuomarin oma vakuuttuneisuus syytetyn syyllisyydestä ei riitä langettavan tuomion antamiseen, jos sille ei saada todistusainestosta riittävää tukea vaan syyllisyydestä jää varteenotettava epäily, jota ei voida sulkea pois.

Onko hovioikeuden enemmistö sivuuttanut, kuten anonyymi - siliinpitävän vahvasti syyttäjien mielipiteeseen tukeutuen - väittää Ulvila-tapauksessa jonkin merkittävän syytettä tukevan todisteen? Tämä on kysymys, jota syyttäjät ovat varmaankin valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan KKO:lle perustelleet. KKO ottaa väitteeseen kantaa luvan myöntämistä harkitessaan ja arvioi, mikä merkitys ko. todisteella on näytön kokonaisarvioinnin kannalta.

Niiden, jotka eivät ole seurannut Ulvila-prosessia oikeudessa tai muulla tavalla yksityiskohtaisesti, on vaikea ottaa anonyymin väitteeseen kantaa, eikä heidän tarvitse sitä edes tehdä, kun jutun käsittely jatkuu KKO:ssa.

Professorit ja muut oikeudenkäynnin ulkopuoliset "tarkkailijat" ovat esittäneet arvionsa tuomion laadusta hovioikeuden seikkaperäisten ja ymmärrettävällä tavalla kirjoittamien perustelujen perusteella. Yksityiskohtiin arvioinneissa ei ole menty eikä ulkopuolisilla ole ollut siihen edes mahdollisuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Terassin kulmalaudan iskujälkeä ihmetellyt anonyymi ei ole lukenut tuomiota kunnolla:

"200. Välittömästi terassin oven saranapuolen viereisen ulkovuorilaudan kulmassa on 14.12.2006 otetuissa valokuvissa havaittavissa lyöntijälki, jonka ympärillä on keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 28.12.2006 (kirjallinen todiste nro 139) perusteella ollut Jukka Lahden verta.

Tämä verijälki on noin 60 senttimetrin korkeudella ikkunan alapinnasta, hieman alempana kuin vastaavalla puolella oleva näppylähansikkaan verijälki oven ulkopinnassa. Myös viereisen, ikkunasta ulospäin katsottuna vasemmalla olevan ulkoseinän vuorilaudoituksessa on jotakuinkin samalla korkeudella muutamia Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen sopivia veriroiskeita.

Syyttäjät ovat katsoneet näiden havaintojen osoittavan, että terassin oven ikkuna olisi rikottu Jukka Lahden surmaamiseen käytetyllä verisellä astalolla. Rikkoontunutta ikkunalasia on kuitenkin ollut merkittävissä määrin terassin oven molemmilla puolilla, ja se on ollut silmämääräisesti arvioiden puhdasta, mikä puhuu syyttäjien näkemystä vastaan.
Terassilla tai takkahuoneen lattiassa taikka ikkunaa vastapäätä olevan valkoisen takan kyljessä ei ole myöskään havaittavissa sellaisia ikkunan rikkomiseen liittyviä veriroiskeita, joita olisi väistämättä syntynyt, jos ikkunaa olisi ulkoapäin rikottu teon jälkeen verisellä astalolla."

Kyseinen iskujälki on tullut murhaajan mennessä ikkunasta ulos, jolloin vasemmassa kädessä ollut sorkkarauta on heilahtanut laudan kulmaan ja pisarat lentäneet kauemmaksi seinälle. Iskusuunta on havaittavissa kuvista, se on alaviistosta; suunnasta josta ei voi lyödä terassilla seisten. Karmissa näkyy myös murhaajan hihan jälki, n. 30cm iskujäljestä.

Tämä iskujälki itse asiassa sopii täysin Auerin kertomukseen ikkunasta poistuneesta murhaajasta, ja siksi poliisi "piilotti" jo murhaa seuraavana päivänä otetut kuvat etp:stä ja syyttäjä esitteli ne suurella kohulla oikeudenkäynnin viimeisenä päivänä lehtien palstoilla, vaikka puolustus oli kuvien perään kysellyt jo vuosia.

Aueria ei saa minkään teorian puitteissa terassille verisellä astalolla seinää hakkaamaan. Kannattaa perehtyä jutun yksityiskohtiin. Kannattaa myös tutustua siihen, mitä rikospaikkatutkinnassa todella tehtiin, ja mitä jäi tekemättä, vai jäikö mitään. Saattaa yllättyä, mikäli omat tiedot ovat lehdistöstä omaksuttuja.

Toivottavasti tämä oikaisu julkaistaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kallekos se siellä anonyyminä kiukuttelee "todistustosiseikkojen" sivuuttamisesta?

Kyllähän se niin on, että tuskinpa vain korkein oikeus tässä farssissa enää valituslupaa menee myöntämään. Blogistin kanssa on helppo olla samaa mieltä siitäkin, että tässä prosessissa näyttää pitkin matkaa olleen yksi jos toinenkin "poikkeuksellinen" asia, enkä nyt puhu tuomitsemiskynnyksen "poikkeuksellisesta" korkeudesta tai hovioikeuden (muka) "poikkeuksellisesta tavasta" arvioida näyttöä.

Blogistin kommenttiin monessa mielessä "poikkeuksellisesta" esitutkinnasta lisäisin vielä syyttäjien "poikkeuksellisen" innon saada Auerille langettava tuomio, maksoi mitä maksoi. Olisin valmis käyttämään tuosta jopa niin "poikkeuksellista" sanaa kuin "syyttämiskiima".

Jutusta on myös jo tähän mennessä aiheutunut veronmaksajille niin "poikkeuksellisen" suuri lasku, että olisin valmis hyväksymään sen keskustelupalstoilla toistuvasti esiintyvän ajatuksen, että syyttäjät "poikkeuksellisesti" velvoitettaisiin maksamaan tämän jutun viulut jatkossa omasta pussistaan.

Uskomattomalta kerrassaan tuntuu, että syyttäjälaitoksessa, jonka pelasti yt-neuvotteluilta vain suopeasti myönnetty lisärahoitus, on näin paljon resursseja haaskattavaksi. Uskomatonta tämä on erityisesti sen vuoksi, että viimeistään hovioikeuden tuomion jälkeen on täysin selvää, että näyttö ei langettavaan tuomioon riitä.

Tuon pitäisi olla "poikkeuksellisen" selvää jokaiselle lukutaitoiselle kansalaiselle, ja vähintään sen pitäisi olla selvää juristinkoulutuksen saaneelle henkilölle. Mutta "poikkeuksellisesti" näyttää nyt siltä, että syyttäjät haluavat epätoivon vimmalla saada Auerille langettavan tuomion, mikä näyttää juristikunnan ja suuren yleisön silmissä "poikkeuksellisen" hölmöltä ja antaa "poikkeuksellisen" painavan aiheen epäillä syyttäjän objektiivisuutta.

"Poikkeuksellisen" hölmön vaikutelman itsestään antoi myös valtakunnansyyttäjä Nissinen, joka hovioikeuden tuomion jälkeen antoi keskusteluohjelmassa ymmärtää asian jäävän hovioikeuden tuomion varaan. Mutta eikö mitä - Masapa se paukauttaa lompsalla pöytään ja ajaa jutun sinne korkeimman oikeuden peräseinään asti.

En tiedä, mikä miehen mielen on muuttanut, mutta jokin "poikkeuksellisen" hyvä syy siihen varmaan on. Niin täytyy ainakin toivoa, koska muutenhan alisyyttäjät taluttelevat Mattia kuin entiset rengit housutonta isäntää. Vaan ehkä Matti syyttäjälaitoksen napamiehenä onkin enemmän omalla kentällään tuollaisessa kevyessä talkshow-jutustelussa emeritamummojen ja harhaisten oikeushistorioitsijoiden kanssa, kuin tiukan juridisen analyysin tekemisessä?

Mutta kerros nyt, anonyymi, kun kerran olet jutusta niin "poikkeuksellisen" hyvin perillä, että mitäs siitä seuraa, jos niin on käynytkin, kuin väität käyneen? Osoittavatko nämä väittämäsi jäljet todella tuomitsemiskynnyksen ylittymisen edellyttämällä varmuudella, että Auer on tosiaan syyllinen? Ja onko sinulla jotakin kommentoitavaa hovioikeuden tuomiossaan osoittamiin näytön aukkokohtiin?

Siis jotakin muutakin kuin tuollaisia irrallisia heittoja, jollaisia voi periaatteessa esittää kuka tahansa kantamörkö Ulvilan legendaarisesta Pub Karhunpesästä? Milläs ne tilkitään, ne esitutkinnan aukkopaikat? Vieläkö peite-Sepolla olisi hovioikeuden tuomion jälkeen "muistunut mieleen" jotakin uutta kerrottavaa, tai olisivatko nuoremmat lapset "muistaneet" parahiksi tuomion antamisen jälkeen jotakin uutta? Entäs ne selvännäkijät ja heinäpelto-tutkintalinja? Olisiko asiassa jälleen lisätutkinnan paikka? Vai jokos sellainen on tehty, ja mitäs siitä on paljastunut?

No, ehkä korkeimman oikeuden jehut eivät mene samaan retkuun toista kertaa. Kyllähän se jo toisella kierroksella nähtiin, kuinka hyvin esitutkinnan aukkokohdat onnistuttiin palauttamisen jälkeen tilkkimään...

Anonyymi kirjoitti...

Paatero, joka antoi Järvilahden jatkaa tutkinnanjohtajana, jää pian eläkkeelle. Poliisitaustaisen Nissisen uumoillaan hakevan virkaa. Suhteet poliisihallintoon on pidettävä kunnossa.

Anonyymi kirjoitti...

Tervemenoa vaan!
Ei sentään haahuile Koskelon seuraajaksi KKO:een!

Anonyymi kirjoitti...

Hovioikeuden tuomio löytyy Internetistä, ja nyt kannattaa mennä lukemaan sitä, oikein hitaasti, jos asia ei muuten aukea. Lukemista jo viitatun perustelukappaleen 200 jälkeen kannattaa jatkaa vielä vaikka kappaleeseen 311 saakka. Sen viimeinen virke kuuluu seuraavasti:

"Ikkunasta ulospäin katsottuna vasemmalla ulkoseinän vuorilaudoissa olleet vähäiset veriroiskeet eivät ole ristiriidassa muiden terassilla havaittavien, ja tekijän poistumiseen viittaavien verijälkien kanssa."

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hyvä!
Elien hovioikeuden tuomiota tärkeän syytettä tukevan todisteen sivuuttamisesta moittineen anonyymin väitteet on osoitettu perättömiksi.

Vanha jurristi kirjoitti...

Ihmetyttää hiukan se into, jolla blogisti ja monet kommentaattorit ovat halunneet vapauttaa Anneli Auerin - häntä oikeudettomasti roikotettu löysässä hirressä vuosikaudet, ja nyt hänen pitäisi päästä nauttimaan satojentuhansien eurojen koppikorvauksista! Jukka Lahti ei itse enää roiku minkään sortin hirressä, vaan joutui äkillisesti ja väkivaltaisesti poistumaan keskuudestamme. Viimeksi mainittuunhan johti se, että joku tuntematon mies sai päähänsä ilman tiedossa olevaa motiivia tunkeutua hänen kotiinsa ja murhata hänet. Suremaan jäi viaton, murheen murtama leski, joka sittemmin tuomittiin ilman mitään äänestyspäätöksiä käsittämättömän törkeistä rikoksista pitkään rangaistukseen. Todella merkillinen sattuma!

Olisi hyvä, että KKO näyttäisi, onko murhasta tuomitsemisen kynnys 96 vai absoluuttiset sata prosenttia.

Jos KKO:n peräseinältä ei saada vastausta (joskus Koskelon lennettyä pois), A.A. voinee tarjota asiaa tutkineelle poliiseille muutamat porilaiset kaikilla mausteilla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ihmetyttää vanhan jurristin into saada langettava tuomio murhatuomio ihmiselle, jota vastaan ei ole ennätyspitkän ja hyvin outoja piirteitä sisältäneen prosessin kuluessa voitu esittää lähimainkaan riittävää syytettä tukevaa näyttöä. Menneisyyden miehet olisivat kenties tuominneet eivätkä olisi edes vaivautuneet perustelemaan katsomustaan. Nyt ajat ovat onneksi toisenlaiset. Ihmistä ei voida tuomita sillä perustella, että jurristit pitävät ("katsovat") hänet syyllisenä, jos näyttökynnys ei ylity.

Oliko Turun käräjäoikeuden ja hovioikeuden langettava tuomio sitten oikea? Tätä kukaan ulkopuolinen ei ole päässyt arvioimaan, sillä syytetyt tuomittiin umpisalaisessa oikeudenkäynnissä ja sellaisilla julksisuuteen tihkuneilla "perusteilla", jotka eivät ole kunniaksi suomalaiselle tuomioistuinlaitokselle.

Anonyymi kirjoitti...

Em minäkään usko Auerin syyttömyyteen, mutta koska häntä ei voitu osoittaa syylliseksi, ja hovioikeus siten katsoi ettei näyttö riitä, ja vieläpä hyvin perustein, niin pelkästä kiusanteostahan tässä on enää kyse. Koville näyttää ottavan tappion nieleminen syyttäjille. Ja varsinkin Nissinen menetti kaiken uskottavuutensa. Todellakin sopiva mies Paateron paikalle.

Erkki K. Laakso kirjoitti...

Sanon itse tätä vähäisen asian ja sen, että blogistia ei varmasti kiinnosta mitkään "tunne ja (mutu)" seikat, vaan tiedän sen varsin hyvin, että blogisti perustaa (omassa) blogissaan omat mielipiteensä faktoille!

Jyrki Virolainen on alansa kovaa perusosaaja- tyyppiä ja varsin Vittumainenkin mies, mutta ja siinä on se ero "mutta". Hän uskaltaa uida ns. valtavirtaa vasten kun näkee, et kaikki ei ole lähestulkoon prosessissa kohdillaan. Ei siis, tarvinne olla samaa mieltä, Mutta ne faktat, jotka Vaasan hovioikeus on jo kahdesti todennut..

Tälläinen ja tietoinen oikeusprosessin tietoinen ja mielletty tarkoituksellinen hyväksikäyttö ei todellakaan ole kunniaksi VKSV:lle ja sitä kautta kumoloituu koko juristikunnalle!

Jos maalari maalaa talon pinkiksi ja oli sovittu ennen urakkaa - suorittajan (urakoitsija) kanssa, että väri on punainen, niin siinä on se vittumainen proseduuri, et oma virhe on korjattava ja koko talo maalattava uudestaan, ilman kustannuksia tilaajalle. Kalliiksi on jo tullut valtiolle tämä "mutusekoilu" ja kun niukkuutta ja tehokkuutta haetaan myös oikeushallinnon saralla, niin on perusteltu kysymys (vastuu), josko uusi eduskunta ottaisi pohdittavakseen ns. "perus- ja ihmisoikeuspoliittisessa"- ohjelmassaan (valittava hallitus), että tarkoituksellinen lain/oikeuden väärinkäyttötilanne olisikin harkittavissa kustannusvastuu asianosaisille prosessiosapuolille ja tässä tapauksessa se tarkoittaisi, että montako miestyövuotta voitaisiin vähentää valtakunnansyyttäjänvirastosta, joka askartelee turhia valituslupapyyntöjä - pönkittääkseen omaa ja edustamansa viraston egoa. Onko heillä siis liikaa resursseja?

Blogistia kiitän, että on jaksanut vaikeaa teemaa pitää esillä rohkeasti, eikä ole suostunut vain "lausuntoautomaatiksi", kuten niin monet asiaan perehtymättömät kollegansa!

Anonyymi kirjoitti...

Onko valitusajan pituus 60 pv nykyisinkään huono juttu: esim. tämänkaltaisessa laajassa jutussa tarvitaan aikaa hyvän valituslupahakemuksen tekoon ja harkintaan kannattaako sitä sittenkään jättää.

"Korkein oikeus ei todennäköisesti toimittaisi asiassa suullista käsittelyä - käräjäoikeus ja hovioikeus ovat pitäneet pääkäsittelyn yhteensä jo neljä kertaa - vaan tarkastelisi tapausta yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella."

Se kai ei liene mahdollista, että KKO pitämättä suullista käsittelyä tuomitsisi Auerin.

Näin ollen herää kysymys mitä ko. syyttäjät ja Nissinen kuvittelevat hyötyvänsä siitä, että KKO vahvistaisi HO:n näyttökynnyksen.

Itse en usko, että KKO enää sotkee kätensä tuohon juttuun.


Anonyymi kirjoitti...

Auerin jutussa yksi tärkeimmistä teknisistä todisteista liittyy siihen, että laboratoriolausunnon mukaan ikkunaa ja ikkunan karmia oli lyöty jollain välineellä, jolloin uhrin verta oli levinnyt pisaroina ulkoseinään. Lyömisestä aiheutuneita jälkiä oli ikkunan karmissa ja veriroiskeita seinässä, lyöntijälkien lähellä. Puolustus ilmoitti, että tuo ei tarkoita mitään, kun taas syyttäjä piti tätä todisteena siitä, että Auer on tekovälineellä teon jälkeen rikkonut ikkunan käyttäen tekovälinettä ikkunan rikkomiseen.

Murha.infossa olemme tulleet siihen lopputulokseen, että nämä jäljet syntyivät kun huppumies Lahden tapettuaan poistui ikkunasta. Huppumies antoi viimeiset iskut astalolla (ehkäpä sorkkaraudalla), jota ei koskaan ole löydetty, ja sen jälkeen poistui verinen astalo kädessään ikkunasta. Ikkunasta kiivetessä astalo osui vasemman puolen karmiin aiheuttaen iskujäljen ja veriroiskeet. Kuvat nimenomaan todistavat sitä, että joku on kiivennyt ikkunasta verinen astalo kädessä.

Syyttäjähän väittää, että myös nämä jäljet on Auer lavastanut sen jälkeen kun hätäpuhelu päättyi. Aueri on muutamassa minuutissa muka puhdistanut itsensä veriroiskeista (hänen on pakko ollut olla yltä päätä veressä häke-nauhalla tapahtuneen murhan jälkeen), puukottanut itseään rintaan, lavastanut takkahuoneeseen ja terassille verisiä kengänjälkiä, rikkonut ikkunan, aiheuttanut iskujäljen karmiin, piilottanut murhassa käytetyn astalon ja muut välineet yms yms
Ja kaikki tämä kun hänen 9-vuotias tyttärensä katsoo vierestä, näkee kaiken ja valehtelee poliisikuulusteluissa? Niinkö? Tämä syyttäjän tarina on täysin naurettava.

Anonyymi kirjoitti...

Tällä viikolla uutisoitiin että KKO on vastaanottanut tapauksesta yhteensä kolme valituslupahakemusta. Eli syyttäjäpuolen lisäksi valituslupaa ovat hakeneet jutun asianomistajat eli uhrin sukulainen ja Auerin kolme nuorinta lasta.

Voisin muuten sanoa että KKO on melkoisessa jamassa jos valituslupa myönnetään! Tuhansia sivuja esitutkintamateriaalia ja omituisia käänteitä, eikä vähäisimpinä lasten omituiset kertomukset. Näyttöä on arvioitu jo useasti: kaksi käräjäoikeuden tuomiota, kaksi hovioikeuden tuomiota ja yksi korkeimman oikeuden ratkaisukin vuodelta 2012, joihin kaikkiin täytyy varmasti jälleen paneutua. Lisäksi omana haaranaan seksuaalirikostapaus, johon myöskin liittyy paljon materiaalia ja omituisuuksia.

Työsarkaa siis riittää jos lupa myönnetään. Mutta onkohan KKO:ssa vieläkään toivuttu siitä, millä tavalla syyttäjät aikaisemmin keplottelivat valitusluvan? Lasten kertomuksilla, jotka osoittautuivat täysin virheellisiksi. Tuskin syyttäjätkään oikeasti uskoivat että joku lapsista olisi osallistunut isänsä surmaamiseen, mutta tarkoitus pyhittää keinot, ilmeisesti.

Sitä paitsi senhän takia juttu palautettiin aikaisemmin käräjäoikeuteen asti ettei korkeimman oikeuden pitäisi juttua enää ottaa käsittelyyn. Suapi nähdä.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen Terttu Utriaisen kirjoitus, jossa hän tuntuu kannattavan sitä, että KKO ottaisi jutun käsitelläkseen:

http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/mika-on-taysi-naytto-henkirikoksissa/691630/



Anonyymi kirjoitti...

Ei kovin mielenkiintoinen, pikemminkin aika lepsu.

Anonyymi kirjoitti...

Tietääkö blogisti, missä ajassa Auerin puolustuksen täytyy antaa vastaus (vai onko se vastavalitus) valituslupahakemukseen? Toivottavasti se aika ei ole 60 päivää. Entä tulevatko valituslupahakemus ja Auerin vastine julki kuin KKO on antanut asiassa ratkaisun?

Anonyymi kirjoitti...

Ei tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt 8 syyttäjää Sepon tukemana! Tullee tuomio kuin Stalinin Troikka-tuomioistuimissa. Nim. L.H. HOPPU

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi sanoi...

Auerin jutussa yksi tärkeimmistä teknisistä todisteista liittyy siihen, että laboratoriolausunnon mukaan ikkunaa ja ikkunan karmia oli lyöty jollain välineellä, jolloin uhrin verta oli levinnyt pisaroina ulkoseinään. Lyömisestä aiheutuneita jälkiä oli ikkunan karmissa ja veriroiskeita seinässä, lyöntijälkien lähellä. Puolustus ilmoitti, että tuo ei tarkoita mitään, kun taas syyttäjä piti tätä todisteena siitä, että Auer on tekovälineellä teon jälkeen rikkonut ikkunan käyttäen tekovälinettä ikkunan rikkomiseen.

Hovioikeus (enemmistö) ei arvioinut tämän seikan merkittävyyttä millään tavalla. Tämä olkoon vain esimerkkinä siitä, että hovioikeus on sivuuttanut erittäin tärkeän todistustosiseikan. Mielestäni tämänkaltaisen seikan arvioiminen on hyvin tehdyssä tuomiossa välttämätöntä,
Sellainen tapahtumankulku ei ole millään tavalla uskottava (se on siis järkevän epäilyn ulkopuolella) että ulkopuolinen tekijä olisi surmannut Lahden ja sitten teon jälkeen hakannut tekovälineellä ikkunaa ja ikkunan karmia. Auer ei ole myöskään kertonut että tekijä olisi näin menetellyt.
tiistaina, huhtikuuta 21, 2015

Anonyymilla muutama virhe.

Ensinnäkin, KYSEINEN JÄLKI EI OLE IKKUNAN KARMISSA, vaan se on ovensuun nurkkalaudassa ja joka on kuvan mukaan ovisyvennyksessä eli kyse on siis oviaukon nurkkalauta ja siitä on matkaa ikkunaan noin 10 - 15cm.
Miten anonyymi on arvioinut ajallisesti tuon jäljen syntymisen, koska Auer oli puhelimessa kahteen otteeseen (häke ja poliisit) ajallisesti vähän yli 6min ja A) todistaja on sanonut Jukasta tulleen verta, B) poliisi on sanonut nähneensä Jukka Lahdesta verta vuotavan, eli veri on ollut tuoretta, niin missähän ajassa Auer olisi ehtinyt verisellä astalolla kopsautteleen vielä jopa nurkkalautaakin, koska poliisien soittama puhelu kesti kaksi minuuttia ja paikalle tulo poliiseilta noin 5 - 7min eli Auerilla olisi ollut aikaa vain kolme viiva 4min tehdä kaikki lavastamiset ja kopsauttelut ikkunan rikkomisineen? Ottanet huomioon sen, että miksei sitten verisestä astalosta ole jäänyt särettyyn ikkunanpalasiin sitten mitään verijälkiä kuin vaan niihin joiden päälle oli astuttu?

Hovioikeus on arvioinut nuo jäljet siitä nurkkalaudasta ja ota huomioon, että syyttäjä toi nuokin kuvat vasta kun oikeus niitä tivasi ja viime metreillä. MIKSI, ehkäpä siksi, koska siinä laudassa oleva jälki todistaa parhaiten ulkopuolisen paikalla olon.